HUIPPU KIVA PÄIVÄ

Meidän koirien parhaimpia ihmisystäviä ovat naapurintytöt "Aila" ja "Eila". Tänään oltiin sovittu tyttöjen kanssa, että lähdetään koirien kanssa eväsretkelle ”Pappikseen” eli Pappissaareen ja olihan meillä mukava päivä. Reitti kulki metsäpolkuja, metsäautoteitä ja pitkospuita pitkin ja sääkin oli mitä mainioin.

Tytöt tuntuivat nauttivan koirien kanssa touhuamisesta ja koirat tietenkin saamastaan runsaasta huomiosta ja kivasta tekemisestä. Koko reissu kesti melkein kolme tuntia mutta työt tuumaisvat ettei mikään matka ole liian pitkä kun saa taluttaa koiraa. Täytyy yrittää pitää tämä mielessä sitten kun sataa räntää...  Ja mitäpä muuta sitä pieni parsoni voisi toivoa kuin pitkä metsälenkki (ja vähän kahlaamista suossa), paljon nuuskittavaa, mukavaa aivojumppaa, runsaasti herkkupaloja …. ja sen jälkeen piiiiiitkät päikkärit. Jotka taisi muuten jatkua ihan iltaan asti.

 Tytöillä alkaa olla jo ihan pron otteet koirien kanssa vai mitäs sanotte tästä ihan spontaanista agility treenistä nuotiopaikalla ; )

(Tää musiikki pitäis vaihtaa kun vaan osais…)

Neiti Pippurinen ja Herra X lähettävät Ailalle ja Eilalle ISOT KIITOKSET retkestä!    

Maybe she's born with it - maybe it's Maybelline

... eiku kyllä nää on ihan luomut. Ollaan ihasteltu kuinka Neiti Pippurisella on niin ihanat ja pitkät ripset! Mun puutteellisilla valokuvaustaidoilla oli vain haastellista saada kuva, joka tekisi näille räpsyripsille oikeutta. Tässä kuitenkin  muutama yritelmä joista tulikin mieleen, että pitäisköhän noille kulmakarvoille tehdä jotain ; )

Hepuli

Nämä parsonit eivät näemmä tarvitse paljoakaan tilaa liikunnantarpeensa tyydyttämiseen ; ) Mistä tätä virtaa oikein riittää?!

Lukutaidottomat

Päätettiin yks ilta äitin ja Leevin kanssa käväistä hellepäivän päätteeksi vilvoittelemassa kotitalon läheisellä uimarannalla. Koirat jätettiin isän kanssa odottelemaan "mummulaan". Vesi oli lämmintä ja järvellä oli uimareita vaikka olikin jo ilta. Kun kävelimme takaisin talolle, koirat tietenkin huomasivat meidät ja alkoivat riemuissaan haukkua ikkunassa. Eipä arvannut isä että oli virhe päästää ne takaovesta ulos meitä vastaanottamaan. Koirat juoksivat muutaman ringin hirveää rallia pihan ympäri kunnes sinkosivat hännät suorina järven suuntaan. Ei auttanut vaikka millä äänellä huusi perään, todennäköisesti eivät oikeasti kuulleet mitään. Kun lopulta itse ehdin paikalle niin siellähän ne seisoivat jo järvessä molemmat onnellisen näköisinä ja ihmiset katsoivat hölmistyneinä. Herra X:n sain kahlattua kiinni rantavedestä mutta Pippurinen päätti että haluaa uida vielä vähän ja lähti karkuun. Mahtoi se olla näky kun heitin pyyhkeen rannalle ja ryntäsin sandaalit jalassa järveen uimaan koiraa kiinni. Mulla ei luultavasti olisi ollut jakoja uintikilpailussa mutta jostain syystä Pippurinen päätti luovuttaa kisan ja ui vastaan. Sen jalat vispasivat uintiliikettä vielä ilmassa kun kahlasin koira sylissä rantaan.

Eivät osanneet tai ehtineet lukea "Koirien uittaminen kielletty" -kylttiä kun juoksivat niin innoissaan järvelle. Pyytelimme kyllä ihmisiltä anteeksi koirien karkaamista eikä kukaan ainakaan meille osoittanut paheksuntaa - päinvastoin pitivät hauskana ohjelmanumerona. Jännityksellä kuitenkin odotetaan valittaako joku suomalaiskansalliseen tyyliin paikallislehden tekstiviestipalstalla...

Kuva ei liity tapaukseen. Pippurinen uimassa laillisesti omassa mökkirannassa.

Nyt meilläkin on oma blogi!

Vihdoin pitkään meinaamisen ja usein aikomisen jälkeen päätin että nyt se meidän blogi aloitetaan. Kiitokset ukkoselle ja rankkasateelle - ei ole oikein muutakaan tekemistä. Tänne tulee juttua ja kuvia meidän koirista ja miksei joskus jostain muustakin jos sattuu. Blogia on tarkoitus pitää ihan vain omana muistikirjana ja asianosaisten iloksi mutta jos joku muukin eksyy lukemaan niin siitä vaan - omalla vastuulla. Blogi ei ole salainen mutta ikäänkuin anonyyminä kirjoitellaan. Tutut kyllä tuntee ; )

Päähenkilöt, siis pääkoirat parsonrussellinterrierit Herra X ja Neiti Pippurinen. Herra X tuli taloon 2010 maaliskuussa. Ihana penikka vaikka niin kovapäinen. Nyt jo iso jätkä. Neiti Pippurinen on vain kolme viikkoa Herra X:ää nuorempi mutta muutti meille reilun vuoden myöhemmin kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna 2011. Aivan ihana myös ; ) Tuon nätillä kerällä nukkumisen lisäksi  nämä parsonit osaavat järjestää myös vauhtia ja vaarallisia tilanteita...

Herra X

Neiti Pippurinen