Päätettiin yks ilta äitin ja Leevin kanssa käväistä hellepäivän päätteeksi vilvoittelemassa kotitalon läheisellä uimarannalla. Koirat jätettiin isän kanssa odottelemaan "mummulaan". Vesi oli lämmintä ja järvellä oli uimareita vaikka olikin jo ilta. Kun kävelimme takaisin talolle, koirat tietenkin huomasivat meidät ja alkoivat riemuissaan haukkua ikkunassa. Eipä arvannut isä että oli virhe päästää ne takaovesta ulos meitä vastaanottamaan. Koirat juoksivat muutaman ringin hirveää rallia pihan ympäri kunnes sinkosivat hännät suorina järven suuntaan. Ei auttanut vaikka millä äänellä huusi perään, todennäköisesti eivät oikeasti kuulleet mitään. Kun lopulta itse ehdin paikalle niin siellähän ne seisoivat jo järvessä molemmat onnellisen näköisinä ja ihmiset katsoivat hölmistyneinä. Herra X:n sain kahlattua kiinni rantavedestä mutta Pippurinen päätti että haluaa uida vielä vähän ja lähti karkuun. Mahtoi se olla näky kun heitin pyyhkeen rannalle ja ryntäsin sandaalit jalassa järveen uimaan koiraa kiinni. Mulla ei luultavasti olisi ollut jakoja uintikilpailussa mutta jostain syystä Pippurinen päätti luovuttaa kisan ja ui vastaan. Sen jalat vispasivat uintiliikettä vielä ilmassa kun kahlasin koira sylissä rantaan.
Eivät osanneet tai ehtineet lukea "Koirien uittaminen kielletty" -kylttiä kun juoksivat niin innoissaan järvelle. Pyytelimme kyllä ihmisiltä anteeksi koirien karkaamista eikä kukaan ainakaan meille osoittanut paheksuntaa - päinvastoin pitivät hauskana ohjelmanumerona. Jännityksellä kuitenkin odotetaan valittaako joku suomalaiskansalliseen tyyliin paikallislehden tekstiviestipalstalla...
 |
| Kuva ei liity tapaukseen. Pippurinen uimassa laillisesti omassa mökkirannassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti