KESÄMUISTOJA

Yritin tänään ottaa koirista kuvia ulkona, mutta eihän niistä mitään tullut, koska valo oli niin surkea. Tuli ikävä kesää ja kesän valoa. Niinpä löysinkin tähän kuvia heinäkuun lopulta. Kun oli valoa ja lämmintä ja koirat kirmasivat itsensä läkähdyksiin heinäpellossa. Välillä näytti siltä että nämä osaavat lentää... Lunta odotellessa!

NORMIAAMU

Käytiin eilen taas näyttelyissä Seinäjoella mutta enemmän kuin mainetta ja kunniaa tuli taas kokemusta. Mukava reissu. Koirat esiintyivät hyvin eikä muakaan ihan hirveästi jännittänyt. Tuomari oli hauska, kun antoi rakentavaa suullista palautetta ja kehui koirat vaikka antoikin meille "vain" sinistä ja punaista - eikä pinkkiä ollenkaan ; ) 

Koska nuo näyttelykuvat eivät tällä kertaa ole niin mielenkiintoisia, laitan tähän kuvareportaasia meidän koirien aamutoimista. Ne ovat niin mainioita kun tietävät jo tarkalleen miten aamu tässä talossa menee. Kun ihmiset nousevat ylös, saa koirat vielä hetken pötköttää, ennen kuin käydään pihalla. Sitten aamupalan jälkeen tietävät ettei töihinlähtijöiden mukaan kannata edes yrittää. Kumpikaan ei yleensä viitsi edes nousta hyvästelemään vaan jäävät tyytväisenä nukkumaan... Olispa kiva itsekin olla koira pimeänä, sateisena loppusyksyn aamuna ja jäädä kotio nukkumaan *huokaus*

"Hyvä että ihmiset tajusivat nousta ylös jotta me päästiin nukkumaan parhaille paikoille"



"Kyllon rankkaa kun täytyy istua sylissä heti aamutuimaan. Mutta tuota lehteä en ala lukemaan. En kato edes sine päin!"



"Onneks nuo nyt lähtee töihin niin mekin päästään vähän levähtämään"

JÄLJILLÄ OLLAAN

Kaikkea sitä tulee näiden koirien kanssa kokeiltua! Helin inspiroimana ollaan muutamana viikonloppuna testailtu ja opeteltu jäljestämistä. Lähinnä me ihmiset ollaan opeteltu miten verijälki tehdään maastoon ja koirat ovat sitten luonnonlahjakkuuksina nuuskuttaneet jäljen, merkkailleet makuut ja löytäneet kaadon. Etenkin koirien mielestä hauskaa hommaa, vaikka vaikka ensin vähän oudolta kuulostaakin.

Tällä poukkoilevalla ja pätkivällä videolla Pepperin tyylinäyte toisella treenikerralla. Harmi että ekalla kerralla kamera unohtui kotiin ja toisella kerrallakin Xorron ja naapurin kultsin hienot nuuskutukset jäi kuvaamatta. Verta on vielä pakkasessa joten voi olla että vielä tälle syksylle ehditään vetää jäljet. 

Jälkitouhujen lisäksi ollaan treenattu mm. metsälenkeillä luoksetuloa. Toisina päivinä onnistutaan lähes 100 %:sesti mutta on niitäkin päiviä, että toinen tai molemmat koirat vaikuttavat olevan lähes kuuroja... Harjoitellaan myös, että vasta luvan perästä "saa mennä". Tai sitten Xorro opettaa mulle, että aina pitää saada ensin herkku...

Näyttelytreeneissäkin on käyty ja Xorroa olen yrittänyt opettaa rentoutumaan trimmauspöydälle. Se on ottanut lujille mutta nyt se jopa makoilee hetken pöydällä ja antaa nyppiä turkkiaan. Xorro ei siedä yhtään, että sitä pidetään kiinni joten olen palkannut sitä herkulla, jos se on ollut hetkenkin rauhassa ja pikku hiljaa palkkausväliä on pidennetty. Aikaa tähän menee tuhottomasti ja saapas nähdä ollaanko me ennen ensi viikonlopun näyttelyä ehditty käydä koko koira läpi : ) Onneksi Pepper on iisimpi tapaus tässäkin suhteessa.  

ERITTÄIN HYVÄ JA VÄLILLÄ JOPA ERINOMAINEN VIIKONLOPPU

Oltiin koirien kanssa viikonloppu näyttelyreissulla. Kaksi koiranäyttelyä, yli 1000 km autossa ja kaksi yötä hotellissa. Konkreettisena tuloksena kuusi muovista nauhanpätkää ; ) Tätä on turha selittää sellaiselle, joka itse ei ole tähän hommaan hurahtanut.

Jokatapauksessa meillä oli mukava viikonloppu ja ollaan taas monta kokemusta rikkaampia. Koirat reissasivat moitteettomasti; kumpikin autonperällä tyytyväisenä omassa boksissaan. Hotellissa oleskelivat ja nukkuivat rauhallisesti – sängyssä totta kai. Eivät järjestäneet haukkukonserttia edes silloin kun kuulivat jonkun toisen koiran haukahduksen. On ne fiksuja!!

Tuuloksen ryhmänäyttely lauantaina suosi meitä koska parkkihallissa ei aamun ekassa kehässä ollut Xorrolle mitään haisteltavaa ja se malttoi esiintyä kohtuullisen hyvin. Tuloksena ERI NUK1 SA PU4. Pepper pääsi mukaan turistina ja sille pojot siitä ettei ollut moksiskaan parkkihallin kaikuvista äänistä.

Erkkarissa sunnuntaina X:ää kiinnostikin sitten vain nuuskutella ruohomattoa eikä me oikein päästy sen kanssa yhteisymmärrykseen esiintymisestä. Hyvän arvostelun se kuitenkin sai jossa käsittääkseni ainoa moite oli liikkuminen: "Needs a lot of training to move correctly". Ja tuo on niin totta!

Pepper oli riemuissaan nähdessään entisen kotiväkensä – selvästikin heti tunsi Annen ja Nikon. Anne esitti Pepperin ja se näytti oikein hyvältä. Molemmat taitavat olla luonnonlahjakkuuksia mutta varmasti ovat myös treenanneet ; )

Erkkarissa Xorro ja Pepper saivat EH:t. Tässä muutama kuva viikonlopulta:



Xorro Tuuloksen ryhmänäyttelyssä



"Täällähän ei ole mitään haisteltavaa - sama tieten sitten kävellä ihan kiltisti"

Erkkarissa tyyli oli hyvin pitkälle tämä...

"Jos vähän mielistelis tuomaria niin tykkäisköhän se musta enemmän?"

Pepper pönötti kuin toteemipaalu ; )

Ja esiintyi muutenkin moitteettomasti



Tässä vielä tuomarien näkemykset meidän mielestä maailman parhaimmista parsoneista ; )

Pepper, erkkari tuomari Max King
Up to size. Yet refining (?) Good balance. Head of good proportions. Good bite. Clear front. Just manage to span. Good coat. Single track movement. EH

Xorro, erkkari tuomari A. Cuthbertson
Correct mouth. Nicely shaped head, nice expression. Good neck & shoulder. Thick pelt. Good coat. Easily spanned & well balanced. Needs a lot of training to move correctly. EH

Xorro, Tuuloksen ryhmis, tuomari Anne Klaas
Hyvä koko, tyyppi. Nuori koira. Hyvä pää. Vahva kuono-osa. Hyvät korvat. Tummat silmät. Vahva selkä. Leveä lanne. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä lusto ja karvan laatu. Oikea temperamentti. Liikkuu hyvin, ahtaasti takaa. ERI NUK1 SA PU4

Somebody to lean on

HUIPPU KIVA PÄIVÄ

Meidän koirien parhaimpia ihmisystäviä ovat naapurintytöt "Aila" ja "Eila". Tänään oltiin sovittu tyttöjen kanssa, että lähdetään koirien kanssa eväsretkelle ”Pappikseen” eli Pappissaareen ja olihan meillä mukava päivä. Reitti kulki metsäpolkuja, metsäautoteitä ja pitkospuita pitkin ja sääkin oli mitä mainioin.

Tytöt tuntuivat nauttivan koirien kanssa touhuamisesta ja koirat tietenkin saamastaan runsaasta huomiosta ja kivasta tekemisestä. Koko reissu kesti melkein kolme tuntia mutta työt tuumaisvat ettei mikään matka ole liian pitkä kun saa taluttaa koiraa. Täytyy yrittää pitää tämä mielessä sitten kun sataa räntää...  Ja mitäpä muuta sitä pieni parsoni voisi toivoa kuin pitkä metsälenkki (ja vähän kahlaamista suossa), paljon nuuskittavaa, mukavaa aivojumppaa, runsaasti herkkupaloja …. ja sen jälkeen piiiiiitkät päikkärit. Jotka taisi muuten jatkua ihan iltaan asti.

 Tytöillä alkaa olla jo ihan pron otteet koirien kanssa vai mitäs sanotte tästä ihan spontaanista agility treenistä nuotiopaikalla ; )

(Tää musiikki pitäis vaihtaa kun vaan osais…)

Neiti Pippurinen ja Herra X lähettävät Ailalle ja Eilalle ISOT KIITOKSET retkestä!    

Maybe she's born with it - maybe it's Maybelline

... eiku kyllä nää on ihan luomut. Ollaan ihasteltu kuinka Neiti Pippurisella on niin ihanat ja pitkät ripset! Mun puutteellisilla valokuvaustaidoilla oli vain haastellista saada kuva, joka tekisi näille räpsyripsille oikeutta. Tässä kuitenkin  muutama yritelmä joista tulikin mieleen, että pitäisköhän noille kulmakarvoille tehdä jotain ; )